595006.jpg

Vasemmalta alkaen:


Kaktusviikuna


Kumquatteja


Viikunaa


Omenapäärynää


...ja vähemmän eksoottisesti sinihomejuustoa :)

Kaupassa teki mieli ostaa jotain vähän erilaista, joten ostimme muutamaa eksoottisempaa hedelmää. Kaktusviikunan voi syödä halkaistuna ja viilennettynä suoraan kuoresta lusikalla. (Kuoressa olevat pienenpienet piikit on syytä harjata ensin pois, tai suosiolla kuoria koko hedelmä, tai sitten illalla ihmetellä, mikä sormissa oikein pistelee. Kukahan arvaa, miten meillä tehtiin? :D ) Google kertoo, että mausteeksi voi käyttää sitruunamehua, mutta mieto, vesimelonimainen maku oli ihan mukava sellaisenaankin. Miinusta (piikkien lisäksi) tulee siemenistä, jotka olivat ainakin meidän mielestämme liian kovia syötäviksi.

Kumquateista sanotaan, että maku on erikoinen, yhtä aikaa kitkerä ja makea. Tämä on kyllä totta. Hedelmät syödään kuorineen, ja yllättäen kuori on se pehmeämmän makuinen, hedelmäliha muistuttaa jotakin sitruunan ja appelsiinin välimaastosta. Ihan mukava tuttavuus, siivutettuna ainakin johonkin koristeluun voisin jatkossakin käyttää.

Viikunat ovat varmaan monelle muullekin tutumpia kuivatussa muodossa. Minut yllätti se, miten mieto maku tuoreessa hedelmässä oli, kun kuivatut ovat niin ällömakeita. Toki tähänkin varmaan vaikuttaa se, että kaikki eksoottisemmat hedelmät tuodaan Suomeen niin raakoina. Viikunan kuoren voi myös halutessaan syödä tai sitten lusikoida vain hedelmälihan suuhunsa.

Omenapäärynä nyt ei varsinaisesti kai kamalan eksoottinen ole, mutta ei ainakaan meidän ruokavalioon säännöllisesti kuulu. Maku oli enemmän päärynäinen kuin omenainen, mutta ihan mehukasta ja hyvää oli. Tämän kanssa sopi tosi hyvin sinihomejuusto.

Hyvän tietopaketin eksoottisista hedelmistä tarjoaa mm. Kotimaiset kasvikset.